Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

AROLAT JA LESOSET AMERIKAN MATKALLA 21.09   -   13.10.2009
Kuva 11.10.09 Las Vegas leiri. Vasemmalta: Jarmo Lesonen, Erkki Arola, Raija Arola ja Marjut Lesonen.


Matka alkoi
yöpymisellä Lesosilla ja aamulla pystyyn klo 04.00 ja taksilla Vantaan kentälle lähtöselvitykseen jossa kohdattiin ensimmäinen pulma. En saanut matkalippua Chicagon kentältä Las Vegasiin ja haettiin se sitten erinäisten kiertelyitten kautta käteen. Meitä oli kolme liputonta 48:sta.
Sitten seurasi rajaviran-omaisen tentti sormenjälkineen, joka ei sujunut kuten lentokoneessa kerrottiin, vaan niin, että ensin kaikki sormet ja sitten peukalo ja kaikki molemmista käsistä. Tulli olikin sitten kevyt tapaus ei mitään erikoista. Sitten siirryttiin kotimaan lennolle, jossa turvatarkastaja otatti kengätkin jaloista ja mulla oli litran konjakki-pullo mukana, kun oletin, että Frankfurtin transithallista ostettu pullo kulkee sinetöitynä perille saakka. Se kelpasikin Atlantin ylitykseen käsimatkatavarana, mutta USA:n viranomaiset eivät enää luottaneet Euroopan tarkastukseen. Pullo vaihtoi omistajaa ja toivotin tarkastajille iloista iltaa!!
Yöpyminen CIRCUS CIRCUS hotellissa ja aamulla auton noutoon. Tämä autoshow olikin sitten tapaus sinän-sä lähinnä heikkotasoisen ja järjestelykyvyttömän henkilökunnan takia. Kaikilla lienee ollut sitä ja tätä, kun 18 auton saanti kesti 12 tuntia. Meidän auton viat olivat vähäiset ainoastaan WC:n venttiili ei kestänyt kaupunkiveden painetta eli piti sulkea ulkohana aina yöksi, kun vesi olisi tulvinut pytystä yli.

Muita toivomuksia, sitten olikin eli jääkaapin alahyllyn reunus puuttui, septitankin letkun säilytystilan luukun lukko ei pitänyt ,mutta iv-teippi auttoi, lämmityslaite oli kovin äänekäs ja tarkempi tutkimus osoitti, että kiertoilma-säleikön takana ei ollut minkäänlaista ääniloukkua, puutteelliset keittiövälineet 
eli puuttui perunankuorimaveitsi, juustohöylä, leikkuulauta, vispilä, paistinpannu, ruokailuvälineet vain neljälle = tiskaa jatkuvasti, harja ja rikkalapio, auton perussiivous oli tehty huonosti, ulkoluukkujen salvat olivat niin ja näin.
Retkeily alkoi 23.09 ja Raijalla oli vatsatauti, pelkäsin jo vähän sikaflunssaakin, ajettiin Hoover padolle, jossa alkuun oli turvatarkastus eli räjähteet pois. Pato oli komea mm. ylijuoksutusputki oli melkoinen reikä, kun Colorado-joki näyttää voimaansa. Jenkit ajoivat paljon moottoriveneillään padon yläpuolella. Sitten ajeltiin leirille vanhan Route 66 sijoille, jossa oli rauhaisaa ja Raijan vatsatautikin helpottui. Nähtiin kivettynyt puu ja kullanhuuhdontavälineistöä ja Route 66 historiaa.
Seuraavana päivänä ajettiin isolle rotkolle (Grand Canyon), mikä oli todella vaikuttava, mahtava, värikylläinen, pelottava, syvä ja korkea.
Kansallispuiston leirintäalueet olivat täynnä ja ajoimme ulkopuolelle yöpymään, missä odotimme kaasun myyjää, kun paneeli autossa näytti kaasun tarvetta. Myyjä tuli 10.00 ja kertoi, että tankki on täynnä ja pitää lukea vain painemittaria täyttöaukon vieressä.
Kierrettiin canyonin reunoja ja aina välillä ihasteltiin sen mahtavuutta ja jatkettiin matkaa kohti Blandning kaupunkia, jossa yövyimme. Matkalla tuli esiin tämän maan äärettömyys ainakin meikäläisen silmissä, suoraa tietä ja mutkaista tietä, aavikkoa ja kallioita ei paljon asutusta eli vähän savuja.
Ajettiin katsomaan kiviukkoja (Goblin Valley) eli paikkaa, jossa hiekka ja tuuli oli muotoillut hiekkakivistä erilaisia muotoja, suurin muotoilu oli maryn linna. Yöksi saavuttiin lännen kaupunkiin Hanksvilleen, jossa syötiin ensimmäinen steak, joka ei säväyttänyt.Oltiin Utahin puolella, jossa ei ravintolassa saatu oluttakaan.
Tämän jälkeen ajoimme jälleen eteenpäin Torreyhyn missä tapasimme sattumalta Peterin ja Ansun ajettuamme tiehaaran ohi vahingossa. Tarjosimme heille vähän aikaisemmin poimiamme omenia, jotka maksettiin raharasiaan. Omenat olivat laadukkaita ja maukkaita. 
Escalante, punainen canjoni, todella hieno, upea ja mahtava paikka, missä luonto oli muovannut valtavan alueen mieleisekseen. Perusväri oli punainen ja kuiluilla syvyyttä, sinne ajettaessa oli karhuvaroituksia ja paljon palanutta metsää, hieno poikkeaminen! 
Ajettiin Zion parkkiin tunnelin läpi, missä oli käytössä vanha viestikapulasysteemi eli jonon viimeinen auto luovutti tunnelin päässä kapulan tunnelivahdille ,joka antoi taas sen tulosuunnan viimeiselle autolle. Saimme tuurilla canjonin viimeisen yöpymispaikan ja saimme tutustua tähän intiaanien uhri- ja piilopaikkaan linja-autokiertoajeluna punaisine kallioineen.

Aina vaan matka jatkui ja otimme suunnan kohti Las Vegasia. Auto kulki välillä moottoritietä pitkin, ohitimme Vegasin ja saavuimme Californiaan jossa moottoritiellä meidätkin pysäytettiin ja kysyttiin onko autossa hedelmiä tai siemeniä?

Saavuimme illan suussa Barstowin kaupunkipahaseen, ja yövyimme vähän rähjäisessä RV parkissa matka tänään 29.09 oli 313 mailia. Seuraavana päivänä jatkoimme ajamista tavoitteena Tyynivaltameri. Välillä oli suuria viini- ja hedelmätarhoja sekä pistaasipähkinäpuita ja saavutimme rannan illansuussa, jossa kuvasimme auringon laskun Japanin suuntaan, kun pelikaanit ja lokit nauttivat iltakaloistaan.
Yöpyminen tapahtui puistossa, jossa ei ollut kioskityttöä, vaan maksoimme yöpaikkamme kirjekuoreen suljetulla rahalla 30$. Sitten tuli eläkeläisen tilipäivä 01.10.09 ja jatkoimme matkaamme tutustumalla miljonääri Hearst:n linnaan, joka oli sinänsä nähtävyys. Tämä herra oli käynyt nuorena Euroopassa ja päättänyt rakentaa englantilaisen linnan Tyynenmeren rannalle, tosin korkealle vuorelle.
Linnaan oli tuotu koko Euroopan vanha ja uusi historia eli rakennettu arkkitehtoonisesti sekainen, mutta Hearstin kannalta sopiva kokonaisuus, jossa oli todella ollut hieno kutsua kylään Glark Gable ja muut sen aikaiset filmitähdet viettämään aikaa uima-altaissa uiden.
Opas siellä kertoi, että tämä on Amerikan kuvatuin uima-allas. Ajoimme Amerikan tietä numero 1 Tynenmeren rantaa pitkin, tie oli kiharainen ja mutkikas, mutta kaunis ja saavuimme San Fransiscoon, jossa aloimme etsiä sopivaa motellia.
Kun tarkoituksemme oli jäädä kolmeksi yöksi tänne. Roberts motelli löytyi Jarmon utelutaitojen perusteella.
Motelli sijaitsi meren rannasta noin 200 metrin päästä ja jonka pihalla oli tilaa 9 (yhdeksän ) metriselle autollemmekin. 
Huoneen hinta oli sata taalaa/pariskunta ei niin kaksinen, mutta meitä tyydyttävä ja ennen kaikkea raitsikka lähti keskustaan talon takaseinältä. Lauantaina ajettiin kunnallisella ratikalla-metrolla keskustaan tavarataloon ja sitten kalasatamaan missä söimme välipalan Fisherman grottossa, tutustuimme sukellusveneeseen, joka oli ollut sotatöissä tyynellä merellä.

Sitten takaisin motelliin ensin vanhalla raitsikalla ja sitten L-linjan metrolla ja joudimme aika myräkkään nimittäin kaupungilla oli aika viileää ja nuoret (teini-ikäiset) viettivät rakkauden juhlaa, kuten eräs naispoliisi asian ilmaisi. Metroasema oli todella täynnä todella kevyesti puettuja nuoria, joiden tahto oli mennä johonkin puistoon juhlimaan. Junia tuli tasaisesti, mutta riitti nuoriakin tasaisesti ja meidän toiseen suuntaan menevää junaa ei kuulunut eikä näkynyt.
Nousimme uudestaan maan pinnalle ottaaksemme taksin, mutta tehtävä oli toivoton nousseen tuulen ja lisääntyneen viileyden vuoksi. Osuimme edelliselle metroasemalle ja menimme alas ja täällä oli jo väljempää eli noin tunnin kulutta nousimme L-linjan junaamme ja pääsimme motelliin, tosin viimeiset pysäkin välit linjautolla.

Sunnuntaina tavoittelimme keskuspuiston ihmeitä ja kävimme mm. japanilaisessa puutarhassa, jossa tapasimme suomalaisen nuoren perheenkin ja sitten jatkoimme Golden-Gate- sillalle, jossa minua ihmetytti valtaisa liikennemäärä mikä vyöryi sillan yli. Sillan väri oli punaisen ruostesuojan mukainen, otettiin siellä ne pakolliset valokuvatkin siltavaijerin poikkileikkauksen äärellä. Täältä jatkettiin bussilla kohti Lombart katua, joka oli aika erikoinen rikkaiden asuntokukkula, mutkaisine alaslaskuineen ja kukkaistutuksineen. Sieltä taas bussilla Chinatowniin, jossa oli värikästä ja paljon kiinalaisia sopusuhtaisia ihmisiä verrattuna amerikkalaiseen ylensyömiseen ja sen myötä tuomiin läskikasoihin.
Tuli taas seuraava päivä ja matka jatkui Mariposan leiripaikalle, jota ennen kävimme katsomassa museoitua lännen kaupunkia. Täällä Mariposassa oli todella suuria ja vanhoja puita, jopa käsittämättömän suuria, että tuli taas kerran mieleen dinosaurusten aika ja kaikki Amerikan mantereen muutokset.
Seuraavana päivänä oli tavoitteena Yosemiten kansallispuisto, nousimme 9500 jalkaa korkealle (lähes 3000 metriä), jossa oli ensimmäisen kerran lunta ja vähän jäätäkin tiellämme. Tämä Yosemite oli todella mahtava paikka paasimaisine kallioineen. Täällä oli paljon turisteja ja sisäinen bussilinja 22:ne pysäkkeineen. Illaksi ajoimme Mono Lake järven rannalle Monovista RV:hen. Aamulla oli nurmikko huurteessa.

Keskiviikkona jatkettiin matkaa Death Valley:hin eli laaksoon, jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin laavamaista maastoa ja hiekkadyynejä ja autiomaata. Yövyimme äkkiä vastaan tulleessa keitaassa jossa oli palmupuita ja rehevää eli vettä oli tarjolla. Kävimme Amerikan matalimmassa kohdassa, joka oli 85,8 m merenpintaa alempana. Täällä oli lumivalkeaa, joka osoittautui suolajärveksi ja aika suureksi sellaiseksi, oli mielenkiintoinen paikka nähdä. Kuumaakin oli auringossa yli 50 astetta ja varjossakin jos sellaista olisi ollut yli 30 astetta.
Matkan loppupuoli alkoi lähestyä ja päätimme viivähtää Las Vegasissa 3 päivää joten ajaa hurautimme torstai-illaksi sinne. Perjantai 09.10 oli hienouksiin tutustumispäivä ja oli tietysti mukava kävellä täysin ilmastoiduissa taloissa ihmettelemässä merkkituotteiden myyntitiloja, joissa ei paljon asiakkaita ollut, mutta täällä käy joka kuukausi 3 miljoonaa turistia eli 100.000 per päivä, taksikuskin kertoman mukaan. Niin eiköhän siitä joku löydy Rolex-kauppaankin, eikä mitään rantarolexeja.
Katsoimme ilmaisia show esityksiä mm. merirosvotaistelu, tulivuoren purkaus, upeita esityksiä ja asiakkaiden mielenkiinnon herättämistä. 
Toisen päivän uhrasimme Premium-ostarille , missä myytiin merkkituotteiden jäte-eriä, ostin sieltä minäkin vapaa-ajan kengät ja vielä laatumerkkiä.
Marjut ja Jarmo kävivät katsomassa hienoa esitystä teatterin kummitus, joka osoittautui kulissiltaan mahtavaksi, niin kuin isolla rahalla voidaan tehdä.
Viimeisenä matkapäivänä on suunnitelmissa käydä vahakabinetissa ja odotella muiden tänne tuloa. Peterkin lähetti tekstarin tänne tulostaan ja huomenna sitten taas Eurooppaan takaisin.
Mitä jäi käteen? 2650 ajomailia (4300)´km) 15 ajopäivää, ja muutama olopäivä. Polttoainetta kului autossa  332 gph eli 1256l eli 29,5l/100 km, olipa siellä nokalla V10:kin, joka oli ruualle altis. Auton no 300836 rek.S98 6UZ Florida alkumaililukema oli 66810 ja loppulukema tullee olemaan 69460. Mailin vuorahinta on 23ct ,generaattorin käyttöä tuli 4 tuntia 3 taalaa tunti. Rahaa kulutimme juokseviin menoihin vähän yli 2000 taalaa per pariskunta, puhummme vielä keskenämmekin mukavia, kiitos ison auton, samankaltaiset odotukset . Bensat maksoivat rahoistamme 1022 taalaa eli n.3 taalaa /gph =3,785l ja vuokramailit 0,23x2650=610 taalaa. Kiitoksia vaan Peterille ja Ansulle hyvin organisoidusta reissusta ja oli mahtavaa nähdä asioita joita ei Euroopassa tapaa.
Raija ja Erkki Arola (30 luvulla syntyneet) ja Marjut ja Jarmo Lesonen (40 luvulla syntyneet) Muisteluita kirjasi Erkki kaikkine virheineen ja sähläyksineen /Las Vegas 11.10.2009.

Tähän jatkoksi 12.10.09 tapahtumia.
Aamuherätys klo 05.00 ja auton luovutus  07.00 jälkeen, joka sujui rutiinilla eli ei mitään erikoisia tarkastuksia auton kunnosta, mittarilukemat muistiin ja maksutiskille.
Linja-auto vei meidät lentokentälle ja sitä ennen Peter oli hankkinut ”avattuja” eli aitoja pelipöytäpelikortteja, jotka jaettiin pariskunnittain. Tästä tuli mieleen 0-pelaaminen yksikätisillä, kun mielessäni oli ollut, että kolikot kilisee ja yksikätisen kampi rasahtaa, mutta ei, piti vaihtaa tai syöttää seteleitä koneen kitaan, eikä tuntunut kivalta. Varsin äänetöntä touhua.
Auton luovutuksen jälkeen otimme aamuoluet, kun brändy oli loppu, jota oli ollut tapanamme nauttia 2 cl aamuisin, ettei pöpöt yllätä. Vaikka menetin alussa pulloni, niin kaupasta löytyi ja saimme ne ilta-annokset. Tosin ajovuorot rajoittivat tätä nautinta oikeutta.
Autosta vielä sen verran ja ruokailuista autossa, että pöytä neljälle oli ahtaan oloinen ja keittiövuorossa ollut joutui tarjoilemaan lieden päältä ruokia, kun kattaukseen ei sopinut. (Kaipasin tämän kokoluokan autoon ko. sohvan tilalle eurooppalaista kahden hengen pöytää, missä toinen pariskunta tai miehet voivat istua ja ison pöydän puolikas toimii jakelupisteenä).
No niin kone lähti ajallaan 11.40 Denveriin ja sieltä Atlantin yli Frankfurtiin klo 18.00. Sinne tultiin Euroopan aikaan 11.45 ja Suomeen lähtö oli 14.20, sitten perillä 17.40.
Frankfurtista ostettu tarjous konjakkipullo mukana ja kotisaunaan, jonka jälkeen Raijan kanssa nautimme jo perinteeksi tulleen virvoituksen ja päätimme, että maksa levätköön tämän jälkeen.
Meillä oli kotimatkan aikana puhetta siitä, että tapaamme messuilla tammikuussa Turussa ja tätä varten toivomme yhteistä tilaa messukeskuksessa, sekä asuntoautoille ryhmäpaikkaa merkillä ”USA-pioneerit” asuntoautoalueelta.
Tämä tällä kertaa ja moikka!
 
 
©2018 Usan karavaanarit - suntuubi.com